Kokemuksia St. Peter Linen risteilystä Pietariin

Kokenut risteilymatkustaja testasi Princess Marian.

1368
St. Peter Line, Princess Maria

Helsingin ja Pietarin välisessä risteilyliikenteessä on nähty niin myötätuulta kuin aallonpohjiakin. Risteilyjä on vuosikymmenten saatossa seilattu mm. Konstantin Simonovilla ja kovaonnisella Silja Operalla ja onpa ollut aikoja, jolloin kaupunkien välillä ei liikennöinyt lainkaan risteilyaluksia. Tuorein tulokas risteilyliikenteessä on varustamo St. Peter Line.

St. Peter Line aloitti Helsingin ja Pietarin välisen risteilyliikenteen vuonna 2010. Risteilyjen suosiota on lisännyt Venäjän aiemmin hyväksymä lainsäädäntö, joka mahdollistaa risteilymatkustajien viisumittoman matkan, kun maissa-oloaika jää alle 72 tuntiin.

St. Peter Linen aluksena on M/S Princess Maria, alun perin Silja Linelle vuonna 1981valmistunut M/S Finlandia. Alus oli aikansa suurimpia matkustaja-autolauttoja 1980-luvulla.

Kokenut risteilymatkustaja Sami Penttilä kävi testaamassa Princess Marian ja kirjoitti kokemuksistaan Facebookin Itämeren laivojen nykyaikaa -ryhmään. Kirjoittajan luvalla Pietari.info julkaisee matkaraportin kokonaisuudessaan.


Ikinä en ole Venäjällä käynyt aikaisemmin, mutta laiva on tuttu lapsuusajoilta, kun se vielä kulki Helsinki – Tukholma väliä Silja Finlandiana.

Varasin matkan omaan tuttuun tyyliin vähän ennen lähtöä 🙂 Hytiksi otin toisiksi halvimman, eli B hytin, joka sijaitsi keulassa kannella 6. Hytinsängyistä on puhuttu paljon, joten mainittakoon että se oli parempi kun Blastikkien vaahtomuovipatjat. Täällä on joustinpatja ja hyvä sellainen, sekä paksu tyyny.

St. Peter Line, Princess Maria
Princess-Marian B-hytti. Kuva: stpeterline.com

Hytissä ei tullut oltua kuin ne muutamat tunnit yöllä. Ikinä ennen en ole matkustanut/nukkunut niin rauhallisessa, hiljaisessa, tasaisessa laivassa. Aivan tasaista kyytiä – ei huomannut edes laivan liikkuvan. Mitään ääniä/nitinöitä/natinoita ei kuulunut ja muutenkin oli rauhallinen meno laivalla.

Laivaanhan pääsi jo kello 14:00 ja laivan piti lähteä 18:00, mutta se lähti lähempänä seitsemää. Passintarkastus sujui nopeasti Suomen päässä. Laivaan astuessa matkatavarat läpivalaistiin.

Henkilökunta oli mukavaa ja iloisia naamoja näkyi paljon – jopa tanssahtelivat yökerhossa samalla kun kävivät kyselemässä mitä saisi olla. Muissakin ravintoloissa oli pöytiintarjoilu. Laivalla en henkilökunnalta suomenkieltä kuulut, paitsi yhdeltä Tax free -myymälän kassatytöltä, kun sitä samaa aina kiusaisin reissun ajan, rupesi hinnat ja kiitokset kuulumaan Suomeksi.

St. Peter Line, Princess Maria
Laivan Tax free -myymälä. Kuva: stpeterline.com

Kuulutukset laivassa tulivat venäjän-, suomen ja englannin kielillä ja lisäksi myös saksaksi ja kiinaksi…? Tämä johtui ilmeisesti laivalla olevista matkustajista, joista suurin osa oli venäläisten lisäksi saksalaisia ja aasialaisille. Näille aasialaisille oli myös oma ”muumikauppa” laivalla.

Yleisilme laivalla oli upea, vanhan retro, mutta siisti. Jatkuvasti maissaolo-aikana pensselisedät suti menemään pitkin ulkokansia ja myös ulkopuolta rassataan lähes päivittäin. Sen olen huomannut, kun tuolla sataman suunnassa on paljon tullut liikuttua.

”Keskiyönshowt” olivat 22-23 ja näyttäviä neitosiahan siellä pyöri pitkine säärineen. Upea ääninen mieslaulaja veteli aina biisejä esitysten välissä ja välillä saxofonisti töräytteli hienoja biisejä. Shown jälkeen paikka muuttui autioksi. Disco oli myös aina tyhjä. Menomatkalla ei ollut edes karaoken laulajia, takasin tullessa kourallinen.

St. Peter Line, Princess Maria
Ravintola Explorer´s Kuva: stpeterline.com

Pietariin sitten mentiin autokannen kautta ja suht sujuvasti passintarkastuksen kautta (oli usea luukku auki). Kolme tuntia ajeltiin bussilla ja näpsin likaisen lasin läpi vauhdissa kuvia. Toki välillä pysähdyttiin ja käytiin myös ilmaisilla kahvi/tee/vodkaa juomassa eräässä krääsäkaupassa.

Opas oli mukava Venäläinen rouva, joka hyvin osasi suomea ja kertoi jatkuvalla syötteellä kaikkea mahdollista ja paljon muutakin. Seuraavat kolme tuntia sitten palloilin pitkin keskustaa paahtavassa helteessä, mutta äkkiä se aika vierähti.

Takaisin laivaan tultaessa sitten sai jonottaa yli tunnin passintarkastukseen (vain 2 luukkua auki). Paluumatka sujui hyvin, niin kuin tulokin. Buffet aamiaiset ja illalliset voitti tarjonnallaan Tallinnan linjan. Siis ihan ok buffat. Laivalla oli eripaikoissa erihinnat samoilla juomilla.

Upea kokemus kaikin puolin, jos rauhallisempaa menoa rakastaa, niin suosittelen. Viikonlopuista en tiedä – olisiko enemmän juhlijoita. Mutta jos joku on tuota reittiä miettinyt, niin voin kyllä suositella 🙂

– Sami Penttilä


Samin matkakuvat voi katsoa Youtube-videona täältä.

Aiheet